Vuosi 2023
![]() Taidehistorioitsija Helena Soini. |
Helena Soini ja Nikolai Roeric
Petroskoilainen taidehistorioitsija Helena Soini käsittelee uudessa Pohjoisen elämän hieroglyfit -kirjassaan venäläisen taidemaalarin Nikolai Roerichin taidetta Sortavalassa mm. vuonna 1918 tapahtuneiden historiallisten tapahtumien yhteydessä. Soini työskenteli ja matkusti kirjaansa varten viiden vuoden ajan jäljittäen Roerichin maalauksia museoiden ja yksityishenklöiden kokoelmista.
Nikolai Roeric 1874 Pietari - 1947 Kulu, Intia oli taidemaalari, lavastaja, teosofi ja aktiivinen kirjoittaja sekä pasifisti, joka ennen II maailmansotaa oli kolmesti ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Vuonna 1907 hän oli ensimmäisen kerran Suomessa tutustuen mm. Akseli Gallen-Kallelaan ja Eino Leinoon. Suomessa hän ihastui erityisesti kiviin ja kallioihin, joita hän ahkerasti ikuisti. Hän tutustui myös Nousiaisten kirkon seinämaalauksiin ja kopioi niitä omiin maalauksiinsa. Ateneumiin on hankittu Gallen-Kallelan vihjeen perusteella Roerichin maalaus Prinsessa Malen.
Roeric matkusteli paljon, hänellä on seura Suomessa, museo New-Yorkissa ja töitä useissa museoissa maailmalla. Merkittävän osan elämästään hän vietti Intissa. Hänen filosofiansa pohjana oli Rahmakrishnan Ennustus, jonka opit hän omaksui jo nuorena. Keskestä Roerichin julistuksessa oli ajatukset siitä, että kaikki on yhtä maailmassa ja Jumalaa pitää etsiä ihmisestä. Myös venäläinen ortodoksimystikko Solovjev oli hänelle tärkeä.
Sortavalla Roerichin perhe asui vuosina 1916-1918 ja maalasi siellä sekä Valamossa useita teoksia asuen rehtori Oskar Relanderin ja folkloristi Arvid Genezin vuokralaisena. Sortavalaan hän asettui taidemaalari Grigori Auerin neuvosta terveyssyistä.
Helena Soinin elävää ja monin kirjan kuvin väritettyä esitystä oli kuulemassa parikymmentä seuran jäsentä ja ystävää. Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Aleksanteri-instituutin kanssa.
![]() Pyysaaren ravintola Helsingin Työväen Pursiseuran veneilijöitten tukikohdassa. |
![]() Tässä lausuja elementissään. |
Pyysaaren runoilta 6.6. Pushkinin päivänä
Joukko seuran jäseniä oli kokoontunut jälleen kerran lausumaan ja kuuntelemaan runoja Pyysaaren ravintolaan Helsingissä. Ideana on, että seuran jäsenet tuovat mukanaan runoja, joita haluavat esittää tai analysoida. Tarjolla oli myös maittavaa lohikeittoa. Pyysaaren ravintolaan oli pystytetty myös Saara Tikan taidenäyttely, mistä myyntituotot ohjattiin Ukrainan tukemiseen. Ohessa pari kuvaa tapahtumasta.
![]() Loviisan satamarannan suola-aittoja. |
![]() Haminan rauhan muistomerkki. |
![]() Tove Janssonin maalaus Haminan raatihuoneella. |
Kymen historiakierros 24.5. - 25.5.
Kymenlaaksoon tehdylle historiamatkalle osallistui 13 seuran jäsentä. Matkalla tutustuttiin Loviisan, Kotkan ja Haminan nähtävyyksiin ja painopiste oli Suomen historian merkkitapausten ja käännekohtien näyttämöt. Reissussa oltiin pari päivää ja yöpyminen tapahtui hotelli Leikarissa.
Matkalla poikettiin Loviisan Ahvenkoskelle mutta Loviisan linnoitusvallien jäännöksiä emme päässeet näkemään. Linnoitukset olivat osa Suvorovin sunnittelemaa ja rakennuttamaa puolustuslinjaa 1809 Suomen venäjään liittämisen jälkeen. Kyminlinnan vallit sen sijaan nähtiin ja erikoisuutena siellä inkeriläisten parakki, jossa viime sotien aikana asui Suomessa olleita inkeriläisiä pakolaisia.
Haminassa nähtiin kadettikoulu ja lounastettiin sen johtajan vanhassa asunnossa toimivassa ravintolassa. Raatihuoneella ihasteltiin mm. Tove Janssonin suurikokoisia maalauksia. Vielä ehdittiin nähdä Johanneksen kirkossa Berndt Godenhjelmin van Gogh jäljitelmä pyhästä ehtoollisesta. Mielenkiintoista historiaa löytyi myös ortodoksiselta hautausmaalta ja sen vieressä olevalta juutalaiselta hautausmaalta. Haminan kaupungin museossa kävijöitä kiinnosti Kustaa III ja Katariina II Suuren neuvottelut 1783.
Kotkassa pääkohteina olivat Katariinan linnakkeen ja entisen öljysataman alueelle rakennettu Meripuisto ja Merikeskus Vellamo, jossa teemana oli Ruotsinsalmen meritaistelut 1788 ja 1790.
Viimeisenä kohteena tutustuttiin Aleksanteri III vierailuja varten rakennettuun kalastusmajaan Langinkoskella.
Ohjelman suunnittelu oli Anu Rämän ja Timo Vihavaisen käsialaa, mihin matkalaiset olivat kovasti tyytyväisiä. Lisäksi Timo Vihavainen oli valmistanut matkalaisille ennakkomateriaalia ja jakoi auliisti tietojaan matkan kestäessä. Timon pohjamateriaaliin pääsee tutustumaan osiossa Matkoja.
![]() Tomi Leppänen Pietari-seurassa |
Tomi Leppänen lauloi ja jutusteli 21.3.
Tampereella nykyisin vaikuttava fil.maist. freelance muusikko Tomi Leppänen esiintyi Pietari-seurassa aiheenaan "arbatilainen" bardi Bulat Okuzhava. Leppänen on opiskellut mm. Pietarissa ja paneutunut Okudzhavan tuotantoon ja elämänvaiheisiin jo vuosikausia. Tällä erää hänellä on esimerkisi Koneen säätiöltä apuraha aiheen tutkimiseen. Tomi on myös monessa yhtyeessä toiminut muusikko, joka omana genrenään esittää Okudzhavan lauluja venäjäksi, kertoilee niiden taustoista ja Okdzhavan elämästä maukkaita ja usein koskettavia tarinoita.
Parikymmntä henkilö käsittänyt kuulijakunta Pietari-seurassa oli esityksestä kovasti otettu. Tomin kertomuksia tässä emme kuitenkaan tarkemmin referoi, koska emme halua tyhjentää pajatsoa hänen myöhempiä julkaisuja ja tilaisuuksia ajatellen.
![]() Esitelmän piti Jauri Varvikko |
Vuosikokous pidettiin 21.2.2023 ja Jauri Varvikko esitelmöi mediasta
Vuosikokous pidettiin Venäjä-seuran Albatross salissa. Paikalla oli toistakymmentä seuran jäsentä. Kokouksessa käsiteltiin seuran toimintakertomus ja tilit, joista hallitukselle myönnettiin tili ja vastuuvapaus. Toimintasuunnitelmassa on tarkoitus jatkaa jäseniltoja historiaa, taidetta ja yhteikunnallisia aiheita koskevin alustuksin. Myös opintomatkoja on suunnitteilla kevääksi kotimaahan ja syksyksi ehkä Baltian suuntaan. Myös perinteinen pikkujoulu on ohjelmassa. Jäsenmaksuksi päätetiin kuluvalle vuodelle 2023 entinen 20 euroa, jolloin työttömien ja opiskelijoiden maksu on 10 euroa. Ainaisjäsenmaksu on 300 euroa. Vuoden 2024 jäsenmaksuksi vahvistettiin 25 euroa alennettujen jäsenmaksujen jäädessä ennalleen. Seuran puheenjohtajana jatkaa emeritus professori Timo Vihavainen. Seuran hallitus jatkaa entisellä kokoonpanolla samoin seuran toiminnantarkastus.
Median taustanäkymät Ukrainan sodassa
Jauri Varvikko tunnetaan paikallislehtien kustannustoiminnasta, kantaa ottavana kirjoittajana ja Pietarissa toimineena konsulttina. Taustaltaan hän on Suomalais-venäläisen koulun oppilas, minkä lisäksi hän on opiskellut kansainvälisiä suhteita Kiovan ja Moskovan yliopistoissa. Varvikko avasi Pietari-seurassa pitämässään vuosikokousesitelmässä Ukrainan sodan taustalla olevia median taustanäkemyksiä niin Venäjän kuin lännen ja Ukrainan näkökulmista. Tarkastelunsa hän jakoi ns. virallisen puheen näkökulmaan tiedotusvälineissä ja toisaalta sosiaalisessa mediassa näkyvään yksityiseen joko vapaana tai moderoituna vellovaan puheeseen. Seuraavassa vapaasti maalailtuna keskeiset seikat Varvikon esityksestä. Läntisessä ja Ukrainan näkökulmassa painavimmat ja selkeimmin tiedotusvälineissä ja johtavien politiikkojen puheissa näkyvät kannat ovat yhtenäiset ja helposti havaittavissa
Tosin viime mainitussa kohdassa sodan pitkittyessä näkemykset ovat alkaneet rakoilla Venäjän näkökulmissa mm. Putinin viimeisessä 21.2. puheessa esille nousevat seuraava tekijät
Sosiaalisen median puolelle mentäessä taustalla oleviin näkökulmiin pohjaava propaganda vain vahvistuu ja se on syvää molemmin puolin. Ellei taustalähtökohtia tunnista riittävästi niin lopputuloksena on se, ettei mihinkään voi luottaa. Trollit, disinformaatio, infovaikuttaminen ja NaFo-soturit (lännen Twitter soturit Venäjän trolleja vastaan) nousevat pääosaan. Tosin näiden merkitys on vähäisempi kuin annetaan ymmärtää ja osin niiden merkityksen korostamisella pyritään pelottelemaan suurta yleisöä. Etenkin iltapäivälehdistö ammentaa otsikoita herkästi näistä lähteistä. Bottien määrissä laskettuna 95 % on kuitenkin länsimaalaista. Osassa virallisen ja sosiaalisen median klikkialustoilla vaikuttaminen on hyvin suunniteltua ja valikoitua, siinä on paljon kärjistämistä, kauhistelua ja ns. whatabaoutismia. Tietoja ei tarkisteta ja ne ovat tarkoitushakuisia. Varvikon mukaan Venäjälläkin ymmärretään, että pahimmat kärjistykset TV kanavilla ja somessa ovat showta. Venäjällä ja Ukrainassa Telegramin käyttö on suhteellisen vapaata eikä sitä kontrolloida ja se onkin tärkein vaihtoehtomedia. Sisällössä on kaikkea sekaisin. Facebookia Venäjällä voi käyttää vain VPN-yhteyksin. Epävirallisemmilla somealustoilla voi Venäjällä olla julmaakin kuva-aineistoa ja osaan tiedoista voi luottaa, osaan ei. Erottamien onnistuu vain useita lähteitä seuraamalla. Sekä Ukrainassa että Venäjällä myös poliitikot ovat ahkeria somessa, mutta joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kansa ei niitä juurikaan seuraa. Päähuomio seuraajilla on epävirallisen somen puolella sekä ennen kaikkea harmittomilla viihde, ruoka, lomailu ja autoilu alustoilla. Varvikon esitystä kuunnellessa vahvistui vanha käsitys siitä, että totuus on sodan ensimmäinen uhri. . |