Vuosi 2019

Pietarin teatterimatka




Huhtikuun 11. - 14. seura järjesti teatterihenkisen matkan Pietariin. Ohjelmassa oli mm. Teatteri- ja musiikkitaiteen museo, Sirkusmuseo, Karl Bullan valokuvataiteen museo, Lenfilmin studio, Lev Gumiljovin ja Alekdander Blokin museot. Ryhmä jakaantui pienempiin osasiin kunkin kiinnostuksen mukaisesti. Osallistujia oli 22, joista osa hankki iltaohjelmikseen omatoimisesti konsertti- ja teatterilippuja. Yhteinen ilanvietto pidettiin Stremjannaja kadun Cat-ravintolassa, jossa esiintyi myös bardi Sergei Mazurenko.


Mjud Metshevin muistonäyttely Pyysaaressa



Pietari-seura on osallistunut Pyysaaressa  Työväen pursiseuran ravintolassa koko kesän avoinna olevaan moskovalaisen Suomen ystävän taidemaalarin ja graafikon Mjud Metshevin muistonäyttelyn järjestelyihin. Metshev kuoli 89 vuoden iässä syyskuussa 2018. Hänet on haudattu Äänisen Kizhin saaren kalmistoon. Näyttelyn avasi 3.5. presidentti Tarja Halonen. Puheenvuoron tilaisuudessa käytti myös taiteiljan leski Olga Hlopina. Pulmu Mannisen esittely- ja muistokirjoitukseen pääset käsiksi tästä linkistä.

Professori Timo Vihavainen jatkaa puheenjohtajana

Vuosikokous 11.3. ja Timo Vihavaisen esitelmä

 

Osallistujia vuosikokouseen oli pitkälle kolmattakymmentä henkeä. Vuosikokous valitsi seuralle uuden hallituksen ja kiitteli hallitustyöstä luopuneita Liisa Bycklingiä, Harry Heleniusta, Olli Perheentupaa ja Matti Remestä. Hallituksen jäsenten nimet löytyvät etusivulta. Puheenjohtajaksi valittiin edelleen seuralle elintärkeät hyvät verkostot niin Helsingissä kuin Pietarissa omaava professori Timo Vihavainen.

Vuosikokous hyväksyi perinteiseen toimintakonseptiin pohjaavan toimintasuunnitelman ja talousarvion sekä vahvisti jäsenmaksut. Jäsenmaksun maksuohjeet ovat etusivulla. Tilinpäätös vuodelta 2018 käsiteltiin yhdessä toiminnantarkastajien tarkastuskertomuksen kanssa ja hallitukselle myönnettiin vastuuvapaus. Vuosikokous antoi hallitukselle luvan jakaa maksimissaan 1000 euron apurahan seuran tarkoitusta lähellä olevaan toimintaan.

Vuosikokousesitelmän piti Timo Vihavainen aiheenaan "Suurvallat, Suomi ja Venäjän kansalaissota". Vihavaisen mielenkiintoiseen esitelmään pääsee käsiksi yllä olevan linkin kautta.

FT Sanna Turtola Pietari-seurassa
Sanna veti salin täyteen.

I´m a Jew, a Russian poet and American Citizen.

 

FT Sanna Turoma veti salin täyteen kuulijoita esityksellään Josif Brodskystä Pietari-seurassa 11.2.

 

Sanna Turoma on kansainvälisesti arvostettu venäläisen kirjallisuuden tuntija. Väitöskirjansa hän on tehnyt juuri Brodskystä ja siihen pohjaava kirja ”Brodsky abroad: Empire, Tourism, Nostalgia” näki päivänvalon 2010 The University of Wisconsin Press julkaisemana. Kirja on myös käännetty venäjäksi ja se on tarkoitus julkaista myös Venäjällä. Mittavassa ”Venäläisen kirjallisuuden historia” Gaudeamus 2011, Sanna Turoma on toisena tekijänä Kirsti Ekosen kanssa.

Pietari-seurassa kuultu esitys pohjasi suurelta osin Turoman esseeseen, joka käsittelee Brodskyn esseetä orientalismista. Esitys löytyy Tomi Huttusen ja Tintti Klapurin toimittamasta teoksesta ”Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta” Avain BTJ Finland, 2012 julkaisusarjassa Kafe Voltaire no. 4.

Josif Brodsky syntyi Leningradissa 1940. Siellä hänet tunnettiin kirjallisissa piireissä pitkään ”samizdat” -runoilijana, joka oli erityisen kiinnostunut länsimaisesta runoudesta. Hänen kirjahyllystään löytyi mm. Paavo Haavikon englanniksi käännettyjä runoja. 1963 Brodsky karkotettiin ”loiseläjänä” Arkangelin alueelle, josta kuitenkin vapautui 1965. Hänen ensimmäinen kokoelmansa ilmestyi samana vuonna Yhdysvalloissa, jolloin hänestä tuli myös ns. ”tamizdat” -runoilija. Brodsky sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1987 hänen jo emigroiduttuaan länteen 1972. Lähtö Neuvostoliitosta oli hänelle pakko, joka kuitenkin vapautti hänet matkustamaan. Matkat ja niihin liittyvät runot sekä esseet ovat Brodskylle ominaisia. Brodsky kuoli 1996. 

Turoma hahmotteli esityksessään Brodskyn paikkaa maailmassa. Venäläisen kirjallisuuden näkökulmasta hän edusti kolmannen aallon emigraatiota. Neuvostokirjallisuuden näkökulmasta hän oli underground ja samizdat -kirjailija. Neuvostoliiton ulkopuolella häntä voidaan pitää kylmän sodan ajan menestystarinana kun taas muualla ulkopuolella hän kuuluu unohdettuihin Nobel-kirjailijoihin. Nyky Venäjällä häntä luonnehditaan ilmaisulla ”anomaliasta nykyklassikoksi”.

Brodskyn runous on metafyysistä ja filosofista pohdiskelua, jossa aika ja tila ovat keskeisessä asemassa maailmankuvaa. Sitä on sanottu myös ”jalkakäytävämetafysiikaksi”.  Aika = historia, tila = maantiede, paikka. Orientalismi nousee usein päärooliin samoin kuolema. ”Kun runoilja kuolee, kuolee hänen huoneensa, esineensä, säkeensä”, on ajatus, jota hän kehittelee ”Suuressa elegiassaan John Donnelle” 1963.

Brodskylle itä oli paha ja länsi hyvä.  Hän katsoi itsellään olevan etuoikeuden entisenä neuvostokansalaisena tähän tulkintaan, vaikkakin ajatuksella oli myös syvempiä juuria liittyen Brodskyn kirjoitukseen ”Pako Bysantista” 1985, joka on poleeminen vastaus palestiinalaisen Edward Saidin kirjalle "Orientalismi", jossa kirjailija esittää länsimaat itämaiden alistajina.

Aika oli merkittävää jos se johti jollain tavoin Kreikan tai Rooman kulttuureihin. Sen puutetta ilmensi idän ja kolmannen maailman tila, josta aika puuttui. Ironisesti hän luonnehti läntisiä intellektuelleja hallitsevan metafyysisen naiviuden, mikä ei idän ja lännen eroa ymmärtänyt. ”Aika kiertää barbaarisella katseella Forumia”.

Topelian sali oli täynnä väkeä.
Toimittaja Arja Paananen

Toimittaja Arja Paananen kertoi työstään Venäjällä 14.1.

 

Topelian saliin oli vuoden ensimmäisessä tilaisuudessa kokoontunut salin täydeltä seuran jäseniä ja ystäviä. Ilta Sanomissa toimittajana työskentelevä Arja Paananen on tehnyt juttuja Venäjällä 1990-luvun alkupuolelta lähtien ja hänet on myös palkittu Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla. Toimittajauransa hän on tiivistänyt esityksensä otsikkoon: From Glasnost to Hate Speech. Tässä pikainen tiivistelmä tilaisuuden annista.

Pitkään uraan osuu monenlaisia sattumuksia ja kiperiäkin paikkoja. Alkuaikoina juttuja välitettiin fax-laitteilla ja niitä kirjoitettiin tavallisilla käsikäyttöisillä kirjoituskoneilla. Puhelinyhteyksissä oli vaikeuksia ja joskus akkreditointia joutui odottamaan pitkään. Kiperiä paikkoja oli kuumissa pisteissä liittyen Tsetsenian tapahtumiin ja terroristihyökkäyksiin kouluihin ja sairaaloihin, joita Paananen oli eturivissä raportoimassa. Sattumuksista eräs kuvaus kertoi Venäjän aborttitilannetta koskevasta jutunteosta. Sairaalassa tehty haastattelu päättyi siihen, että toimittaja vietiin toimenpidehuoneeseen katsomaan nuoren naisen operointia sen kummemmin potilaalta itseltään lupaa kyselemättä.

Paananen paljasti myös Pietarin pormestari Jakovlevin inkeriläisjuuret, joita tämä kaikin tavoin pyrki peittelemään. Toimittaja matkusti pormestarin äidin luokse ja katseli siellä albumikuvat äidin kuuluisasta pojasta. Paljastuksia uralle mahtuu muitakin, muun muassa valelääkäreiden Esa Laihon ja Juhani Zarianovin lääkärinpaperit hän tarkisti väärennetyiksi asianomaisista oppilaitoksista.

Haastatteluja Paananen sain mm. kapinapäällikkö Janajevilta, Gorbasovilta ja Jeltsiniltä. Viime mainittuja tiedottajien oli vielä mahdollista ja suhteellisen helppo lähestyä. Sen sijaan Putinin tultua kahvoihin toimittajien työtä on alettu ohjaamaan ja rajoittamaan.

Viime aikoina juttuja on kertynyt mm. kiistoista, jotka liittyvät Karhumäessä teloitettujen Stalinin vainojen uhrien hautoihin, joiden joukossa on arvioitu olevan myös noin 800 suomalaistaustaista henkilöä. Kiistat ovat kärjistyneet Venäjän uuden historiankirjoituksen hengessä, joidenkin tutkijoiden väittäessä haudoissa olevan suomalaisten jatkosodassa teloittamia sotavankeja. Tilannetta kuvaa hyvin se, että jo kaksi venäläistutkijaa, jotka ovat rohjenneet epäillä näitä uustulkintoja on asetettu syytteeseen. Syytteen aiheena on pedofilia. Uudesta historiantulkinnasta Paananen kertoi hyvänä esimerkkinä koulukirjojen yhtenäistämisen, mikä ei kuitenkaan hänen käsityksensä mukaan ole johtanut niin yksipuoliseen kuvaukseen esimerkiksi Suomea koskien kuin pelättiin. Sen sijaan yksipuoliset uustulkinnat kukoistavat valtiollisilla tv-kanavilla ja erilaisissa ääriryhmien julkaisuissa. Yliopistopiireissä ja pääosin tutkijoiden keskuudessa ajattelu on kuitenkin maltillisempaa. 

Siteistään Pietariin ja venäläisiin ystäviinsä Paananen kertoi omistavansa siellä asunnon lähellä Kesäpuistoa ja viettävänsä kaupungissa myös loma-aikojaan. Kysymyksiä ja keskustelua esitys herätti enemmän kuin aika olisi antanut myöten vastata.