Vuosi 2009

28.1. Kansallismuseon 1809 -näyttely
Osanottajia opastetulla näyttelykierroksella oli toistakymmentä. Erityinen kiitos asiantuntevalle oppaallemme.


13.3. - 16.3. Pietarin teatterimatka
Matkalle osallistui 23 seuran jäsentä ja ystävää. Ohjelma oli mielenkiintoinen ja matka onnistui mukavasti. Ainostaan poislähtiessä tuli pieni kiire junalle. Dosentti Liisa Bycklingin raportti matkan huippukohdista löytyy Matkoja-osiosta.


Pietari-seuran vuosikokous pidettiin 16.4.2009 Aleksanteri-instituutissa.
Kokouksessa valittiin dosentti Arto Luukkanen seuran uudeksi puheenjohtajaksi.
Tilaisuudessa Aleksanteri-instituutin tutkimuspäällikkö Markku Kangaspuro kertoi Neuvosto-Karjalan vallankäytöstä, punaisista suomalaisista ja kansallisuuskysymyksestä 1920- ja 30-luvuilla. Neuvosto-Karjalan johtoon Leninin ja Stalinin avulla noussut suomalainen Edvard Gylling oli punainen fennomaani. Ajan mittaan autonomia kaventui ja punaiset suomalaiset joutuivat epäluotettavina nationalisteina puhdistusten alle.

9.5. Pietari-seura teki teatteriretken Tampereelle.

Ohjelmassa oli Maria Jotunin rakastettu komedia "Tohvelisankarin vaimo".


4.6. perinteinen runoretki Pyysaareen


Pyysaaren kesä-näyttelynä oli seuramme ystävän, akateemikko Mjud Metshevin taidetta.



1. lokakuuta avattiin syksyn toimintakausi Aleksanteri-instituutissa.

Dos. Arto Luukkanen esitteli uuden kirjansa "Kuka omistaa Venäjän?".

 

 

27.10. dos. Liisa Byckling kertoi aiheesta "Pietari ja Helsingin Venäläinen teatteri".

Paikalla oli 22 kuulijaa, joilla oli myös mahdollisuus hankkia Liisa Bycklingin juuri ilmestynyt kirja "Keisarinajan kulisseissa. Helsingin Venäläisen teatterin historia 1868-1918".

 

19.11. Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen kertoi vastikään suomeksi
julkaistuista talvisotaa käsittelevistä neuvostodokumenteista.

”Tuntematon talvisota. Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot” –teoksen sisältöä ja syntyhistoriaa esitellyt
Vihavainen korosti, miten dokumenttikokoelma antaa täysin uuden kuvan talvisodasta.
Dokumenteista löytyy vakoilutietojen ohella myös Neuvostoliiton mielipidetarkkailun
raportteja: miten joukoissa ja selustassa suhtauduttiin sotaan Suomea vastaan. Tämä
suhtautuminen ei ollut aina propagandan mukaista, päinvastoin. Kovasti ihmeteltiin
esimerkiksi sitä, mikä olisikaan ollut tilanne suurvaltaa vastaan taistellessa, jos jo sota pientä Suomea vastaan aiheutti ruokapulaa ja leipäjonoja pääkaupungeissa. Niin ikään neuvostoliittolaisen taistelutoiminnan tehottomuus paljastuu näistä asiakirjoista. Siten nämä dokumentit osaltaan taustoittavat myös Moskovan rauhansopimusta ja sen ehtoja:
neuvostotappiot olivat niin suuret ja väestön mieliala niin matalalla, että
Neuvostoliitto ei voinut tyytyä vähäisempiin ehtoihin. Teoksen alussa on venäläisten ja
suomalaisten tutkijoiden artikkeleita aiheesta, ja itse dokumenteissa on Vihavaisen
mukaan ”elämän makua ja vähän kuolemankin makua”. Esitelmätilaisuudessa oli paikalla 21
Pietari-seuran jäsentä ja ystävää, ja aihe herätti odotetusti laajempaakin keskustelua
talvisodasta ja sen historiankirjoituksesta rajan molemmin puolin.



9.12. Vietettiin pikkujoulua Renvall-instituutissa.



Pikkujoulu järjestettiin tällä kertaa yhteistyössä Renvall -instituutin Russkij Kruzhokin kanssa. Illan ohjelmassa oli musiikkia ja kohokohtana perinteinen Tiernapojat, joka tänä vuonna esitettiin Pietari-seuran hallituksen voimin. Arpajaiset ja tietokilpailu pidettiin perinteiseen tapaan. Tarjoilupöytä saatiin hienosti kokoon nyyttikestiperiaatteella ja väkeäkin oli paikalla runsain määrin.