Vuosi 2011

Anna-Lena Lauren rakastui Brodskin Pietariin

20.1.2011 pidetyssä Pietari seuran tilaisuudessa Aleksanteri-instituutissa alusti kirjailija, toimittaja Anna-Lena Lauren. Väkeä oli paikalla runsaat kolmekymmentä ja vanhan kaartin ohella myös nuoremman polven edustus oli näyttävä.

Anna-Lena Lauren ei ehtinyt henkilökohtaisesti kokea Neuvostoliittoa mutta tunnistaa vielä monet sen jäänteet Venäjässä ja Kaukasuksella, jossa hän on paljon matkustellut. Hän ei kuitenkaan suostu allekirjoittamaan perimystistä väitettä siitä, että Venäjä olisi ikuisesti muuttumaton. Muutoksia ja edistystäkin on tapahtunut paljon.

Jos Venäjään hurahtaa, siitä ei pääse koskaan irti. Tällaisen hurahduksen Anna-Lena koki lukiessaan Josip Brodskin esseitä Pietarista. Kohta tätä takapihojen ja mummojen Pietaria ei ehkä enää ole, ja siksi sen säilyttäminen ja varjeleminen muistoissa ja teksteissä on tärkeää. Venäjää voi ymmärtää, mutta sen eteen on tehtävä työtä niin kielen kuin historiantuntemuksen alueilla.

Laurenin käsitykset Venäjän demokratiasta ja Putinin grand planista, jota ilmeisesti ei ole,herättivät myös kuulijoiden mielenkiinnon. Demokratia sekä modernin eliitin että tavallisen venäläisen mielestä oli kuin paketti, mitä kokeiltiin 90-luvulla, mutta joka ei toiminut. Ajatus siitä, että kansalaiset alkaisivat itse rakentaa yhteiskuntaa, on yhä enemmistölle vieras.


Tietoja Anna-Lenan kirjoittamista Venäjää koskevista kirjoista löytyy Kustannusyhtiö Teoksen sivuilta.

Ilta jatkui vielä mukavasti Kolmessa Liisassa.

Vuosikokous 3.3.2011 pidettiin Kansan Sivistysrahaston tiloissa.

Vuosikokous käsitteli pakolliset tili- ja talousasiat, vuosikertomuksen ja toimintasuunnitelman. Jäsenmaksuiksi vahvistettiin 20 euroa kuitenkin niin, että opiskelijat ja työttömät maksavat vain 10 euroa.

Seuran puheenjohtajaksi valittiin jatkamaan edelleen dosentti Arto Luukkanen. Hallitukseen valittiin Aino Inkeri Kukkonen, Heikki Kajanto, Susan Ikonen, Kaarina Peltonen, Annu Peltola, Martti Haltia, Eila Räisä, Liisa Byckling, Maija Ferey, Kari Korpela, Esa Hakala, Toivo Tupin, Anna Simojoki, Timo Vihavainen ja Erkki Merimaa. Lisäksi varattiin yksi paikka Aleksanteri-instituutin nimeämälle henkilölle. Varajäseninä jatkavat Pulmu Manninen, Pertti Lahermo ja Anna -Liisa Esala.

Toiminnantarkastajina jatkavat Ulla-Kristiina Haarma, Sirpa Velling ja varana Pertti Kaukonen.

Arto Luukkasen vuosikokousesitelmä aiheesta "Luuraako Suomi Venäjän taskussa" kirvoitti monta kommenttia ja sai ilmeet iloisiksi. Luukkanen vakuutteli ettei ole räväköillä mielipiteillään oikeistopopulismin eikä minkään puolueen asialla, vaan rakastaa kaikkia puolueita. Suomettuminen on kuitenkin hänen mukaansa kipeä asia, josta on vaikea puhua. Luukkasen ajatuksiin voi tutustua tarkemmin WSOY:n Barrikadi -sarjassa ilmestyneen  "Suomi Venäjän taskussa"  -kirjan avustuksella.

Boris Smelovin näyttely 3.3. - 26.3.

Seuran aktiivijäsen, Esa Tulkki organisoi pietarilaisen taiteilijan valokuvanäyttelyn Laterna Magicaan ajalle 3.3. - 26.3. Seura tuki näyttelyä pienellä panostuksella.
Boris Smelov oli Venäjän merkittävimpiä valokuvaajia, joka omassa työssään heijasteli kotikaupunkinsa Leningradin/Pietari elämää ja muutoksia 1970-luvulta lähes 1990-luvun loppuun, jolloin hänen oma elämänsä ennenaikaisesti katkesi.

Kuvataidematka Pietariin 24.3. - 27.3.

Matkalle osallistui 26 seuran jäsentä ja ystävää. Kulkuvälineenä oli uusi Allegro -juna, joka todettiin varsin mukavaksi ja nopeaksi tavaksi matkustaa. Hieman nurinaa aiheuttivat ravintolapalvelut, jotka lähinnä rajamuodollisuuksien takia tökkivät.

Kohteina olivat taiteilija Vladimir Jakobtsukin asuntoateljee -vintti, Arhip Ivanovits Kuindzhin ylellinen ateljee,Taideakatemia ja Venäläisen taiteen museon avantgard -näyttely. Myös Muruzin talossa käytiin. Vanha tuttu, Jarmo Nironen oli isäntänä Suomi-talossa. Osa porukasta ehti vielä kiertää Anna Ahmatovan museon ja sen viime sotia käsittelevän yhteisnäyttelyn sekä Mitkien museon Maratilla. Kuvareportaasi löytyy Matkoja-otsikon alta.

Esa Seppänen ja pitkä perspektiivi Venäjään 7.4. Aleksanteri-instituutissa

Huhtikuun tilaisuudessa alusti VT, tietokirjailija Esa Seppänen. Hänellä on pitkä perspektiivi Venäjä-osaajana. Seppänen on toiminut Kekkosen adjutanttina, liike-elämässä Venäjällä ja sittemmin tutkijana ja tietokirjailijana. Kirjoja Venäjästä on kertynyt useita, kuten mm. Kuuma elokuu, musta lokakuu, Avaran sielun anarkia, Miekkailija vastaan tulivuori, Itäsuhteiden kolmiodraama ja Venäjä vanha tuttu vaan niin vieras. Mielenkiintoisena erikoisuutena Seppänen kertoi olleensa laatimassa suomalaisten evakuointisuunnitelmaa Moskovasta vuosina 1991 ja 1993 Neuvostoliiton hajotessa ja ns. "putsan" aikana.
Seppänen korosti Kekkosen osaamista ja merkitystä Suomen idänsuhteiden hoidossa ja ihmetteli siihen nykyään kohdistettua "rähmälläänolon" kritiikkiä. Seppäsen mukaan Venäjällä nähdään Kekkosen nostaneen pienen Suomen ulkopoliittisten suurvaltojen joukkoon.

Seppänen kaipasi Suomelta venäjäosaamisen strategiaa ja siihen vahvempaa koordinaatiota. Valitettavasti aika kävi kuitenkin vähiin ja täsmennyksiä tähän vaatimukseen ei ehditty käsitellä. Vastauksia löytyy ehkä hänen kirjoistaan. Toisaalta voidaan kysyä onko tällainen "kokonaisvaltaisuus" nykymaailman suhteissa enää ylipäätään mahdollista ja onko sitä esimerkiksi suhteessa Kiinaan, Intiaan, Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin.
Väkeä oli tällä kertaa paikalla valitettavan vähän, ehkä kevätsateet olivat pelottaneet. Valitettavaa, sillä missä muualla pääsee kuulemaan näin monipuolisesti erilaisia venäjäosaajien koulukuntia kuin Pietari-seurassa.

Jukka Mallinen – Joseph Brodsky. Aleksanteri-instituutissa 12.5.

Jukka Mallinen piti 12.5 Pietari-seurassa esityksen syksyllä julkaistun Joseph Brodskya käsittelevän esseeteoksensa tiimoilta. Seisahdus erämaassa - Elämäkertaa ja kirjoituksia Joseph Brodskysta (Savukeidas) on henkilökuva Nobel-runoilijasta ja avaa tämän runouden taustoja.

Mallinen käsitteli laajasti Brodskyn suhdetta Leningradiin, synnynkaupunkiinsa, josta hänet karkotettiin vuonna 1972, ja jonne hän toistuvista kutsuista huolimatta ei ikinä suostunut palaamaan. Brodsky rakasti Pietaria ja kaipasi sinne koko ikänsä - ero jätti syvät, läpi loppuelämän vaikuttavat haavat. Tämä kaipaus näkyy myös Brodskyn Venetsiaa koskevissa runoissa joiden kautta Mallinen totesi kirjailijan projisoivan tunteitaan Leningradin. Samankaltaisen heijastuman esitelmän pitäjä katsoi olevan runoilijan Meksikon runosarjan  ja Venäjän välillä

 Alustuksessa käsiteltiin Brodskyn runoudessa toistuvasti esiin nousevia aiheita ja näiden merkitystä, mm.  pahan ongelmaa sekä kuoleman, elämän poisvalumisen probleemaa. Luennoitsija tähdensi epätoivon merkitystä Brodskyn runoudessa ja mainitsikin kirjailijan olleen uuden Eurooppalaisen pessimismin edustaja. Jukka Mallinen korosti Brodskya moralistina joka katsoi ihmisellä olevan velvollisuus toimia moraalisesti oikein, lopullisen vallan pysyessä näin moraalisella yliminällä (vrt. Freud). Mallinen käsitteli myös Nobel-runoilijan suhdetta uskontoon  korostaen tässäkin Brodskyn vakaumusta ihmisen vastuusta omasta toiminnastaan ja teoistaan edustaen lähinnä transsendentaalisen teologian koulukuntaa.  Vaikka sivilisaatiokeskeinen  Brodsky piti ihmistä pohjimmiltaan pahana, näki hän sivistyksen mahdollisena tienä pelastukseen . Esinerunoilijana Brodsky lähestyi myös uskontoa esineiden kautta.

Mallisella oli Brodskyn teoksiakin suomentaneena runoilijaan henkilökohtainen suhde ja paikalle kerääntyneet Pietari-seuran jäsenet saivatkin upean mahdollisuuden tutustua otokseen Brodskyn Malliselle lähettämästä korrespondenssista. Luennoitsijan intohimoinen  suhde runoilijaan oli selvästi havaittavissa ja tarttuva, jättäen varmasti monelle paikallaolijalle tarpeen syventyä Joseph Brodkyn tuotantoon.  Innostava ilta jatkui mukavissa merkeissä Ravintola Zinnkellerissä.

Medvedev Putinin varjossa maanantaina 12.9.

Tietokirjailija ja entinen diplomaatti Taisto Tolvanen esitteli artikkeleitaan koskien kansainvälisten ja venäläisten Venäjä-tutkijoiden ja toimittajien töitä sekä kirjaansa Medvedevistä. Tolvasen mukaan Venäjällä ei ole milloinkaan ollut nykyisenkaltaista toimivaa kaksoisvaltaa. Avainkysymys tulevaisuuden kannalta on se, voiko Venäjä ylipäätään modernisoitua. Huolestuttavaa on yhteiskunnan korruptoituneisuus ja osittain yhteiskunnallisen kontrollin ulkopuolella toimiva sekurokratia eli turva- ja voimayksiköt. Nämä kysymykset syrjäyttävät merkityksessään sen kumpi nykyisen kaksoisvallan edustajista - Putin vai Medvedev - jatkaa seuraavana presidenttinä. Etenkin kun mahdollisen vaihdoksen myötä valtaosa taustaryhmistä ja niiden vaikuttajista säilyy entisissä asemissaan. Tolvasen mukaan Medvedev on virkakautensa aikana myös lähentynyt Putin ajatusmaailmaa. Ennallaan on myös pelko lännen vaikutusvallan kasvusta Venäjän lähialueilla. Natoa merkittävämpi tekijä tässä lienee nimenomaan kulttuurinen vaikutus.

Alustus herätti tavan mukaisen kysymysten tulvan koskien aiheita nanoteknologiasta nationalismin kasvuun. Piste keskustelulle pantiin vasta lähipubissa.

Pertti Lahermo ja Pietarin kivet

Maanantai 10.10. Fil.tri, Ph D Pertti Lahermo luennoin Tieteiden talolla Pietarin rakennuskivistä. Pyrimme saamaan esityksestä erillisen kuvakoosteen galleriaamme.

Elena Hellberg-Hirn, Leninburg-Leningrad-Pietari, 14.11. Tieteiden talolla.

Leninburg oli Elena Hellberg-Hirnin syntymäkapunki. Hän on kirjoittanut tutkielman pitkästä matkasta lähtien keisarillisesta kaupungista ja päätyen nykypäivän Pietariin. Kirja on saanut venäläisen Antsiferovin palkinnon parhaasta Pietaria käsittelevästä teoksesta. Luento aiheesta oli ruotsinkielinen.

Elena Hellberg-Hirnin oma referaatti esitelmästä:
Boken IMPERIAL IMPRINTS. POST-SOVIET ST PETERSBURG (Helsinki, SKS 2003) skrevs urspungligen på engelska men finns nu i rysk och finsk översättning. På finska heter den LENINBURG (Helsinki, SKS 2010) och det är en resa från sovjetiska Leningrad till postsovjetiska Petersburg som boken beskriver.
Från vårt nordiska grannperspektiv är det viktigt att förstå vad som händer i kulturmetropolen St Petersburg, som bytte 1991 inte endast sitt namn utan fått en ny kulturell orientering. Under dess trehundraåringa historia hade den forna huvudstaden skiftat identitet flera gånger, och omnämningarna speglat det politiska klimatet. Boken ger bakgrund till stadens många identiteter - den klassiska ryska kulturens huvudstad, imperiets politiska centrum, västorienterad miljö. Boken behandlar även sovjettiden, revolutionens och krigets trauma, blockaden, men framförallt dagens St Petersbug, dess nya imperie-image som blev synlig under förberedelserna till trehundraårsjubileet i maj 2003.
Författaren som är född i Leningrad även om sin egen livshistoria och sin väg till Helsingfors via Sverige och Norge.

Perinteiset pikkujoulut 7.12.

Pikkujoulut vietettiin Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa.